Koko viikko on taas hurahtanut. Aika menee nopeasti, toivottavasti koko kevät ja koittaisi pian kesä! Toisaalta mulla on kyllä aika lailla stressiä kesätyöpaikaikasta, minne menisin. Pian pitäisi alkaa paikkoja etsimään, mutta en tiedä yhtään, minne haluaisin. Toisaalta olisi kiva mennä mansikkamaalle, jos kaverinikin menee sinne, mutta hän puhuu kauheasti vanhusten hoitamisesta, jos saisi vanhainkodista kesätyöpaikan. En tiedä sitten, että saako se. Toisaalta voisi mennä myös kappaan, vaikka s-markettiin, tai k-supermarkettiin, jossa olin tetissä. Toisaalta taas se oli aika tylsää hommaa. Aamupäiväksi oli tekemistä, mutta iltapäivä oli ajan tappamista. En halua semmoistakaan. Lasten hoito olisi kivaa, mutta hieman vanhempien lasten seurassa, kuin viime kesän puolitoistavuotias. Sitä olisi kiva tehdä. Kaverini menee luultavasti vetään sellaista kerhoa lapsille, minne haluaisin myös, mutta sinne päästäkseen pitää kerätä kaikenmaailman harrastuslausuntoja yms. Ei ole mun juttu.

No, se viime viikon stressistä. Maanantaina tosin jännitin kamalasti paritansseja. En tiedä, mikä niissäkin aina niin pelottaa. Pari tuntia tanssitaan poikien kanssa, se siinä. Yleensä lopuksi järjestettävät haut jännittävät, mutta viime maanantaina oli onneksi poikien haku. Eihän se mitään merkitse, jos joku poika tulee mua hakemaan, mutta silti aina käy mielessä, että onkohan tuolla joku erikoinen tarkoitus hakea minua. Varsinkin, kun oli toinenkin hieman epävirallisempi haku, jolloin sama poika haki minua. Olisi niin kiva olla jonkun pojan "ihastus", mutta koska minä semmoinen olisin. En koskaan.

Tämän päivän synkkyys on ehdottomasti tullut meidän pienestä Lumista, joka kävi viikko sitten virtsatulehduksen takia eläinlääkärillä ja siellä sille annettiin kipulääke. Kasvattaja oli huolissaan, että olisiko tiineelle koiralle voinut sitä antaa ja netissä tutkiskelujen jälkeen selvisi, että sitä lääkettä ei olisi saanut antaa Lumille. Ei se ollut äidin syy, että Lumille sitä annettiin (vaan lääkärin), mutta kasvattaja oli niin hermona, että purkasi kaikki kiukkunsa äitiin. Äiti oli myös tosi masentunut, vaikka mistä se olisi voinut tietää, saako sitä kipulääkettä antaa tiineelle koiralle. Sen lääkärin se olisi pitänyt tietää! Eikö se kuulu sen koulutukseen? Olimme äidin kanssa todella todella vihaisia sille lääkärille ja lopulta äiti soitti sille. Äidin olisi pitänyt olla hieman tiuksempi, mutta kyllä hän asiansa sille sanoi, kuten että hänen on korvattava, jos pennuista tulee vammaisia ja kasvattaja on valmis viemään tämän jutun oikeuteen. Ehkä kasvattaja ylireagoi, mutta hän ärsytyksissään sanoi, ettei vammaisia pentuja huoli. Äiti oli ihan maassa, sillä pennut on todellakin kasvattajan juttu, eikä sitä voi meille jättää. Jos tulee vammaisia pentuja, niin ne lopetetaan. Ei siinä muuta voi. Nyt on enää kaksi vaihtoehtoa, minkä puolesta rukoilla: Toivottavasti Lumi ei ole raksaana, tai hän synnyttää terveitä vauvoja!

Vaude, en ole pariin päivään käynyt ollenkaan kirjoittamassa mitään tänne ja nyt huomasin, että täällähän on uudistuneet sivut. Hienommat on kyllä. Tosi kivat. Innostuin sen johdosta kokeilemaan vähän muitakin fontteja.

No, mun viimeinen lomaviikko on mennyt löhöillessä. Olen innostunut pelaamaan simssiä ja sitä on nyt tullut pelailtua. Eilen käytiin myös järven jäällä luistelemassa. Oli tosi kylmä, ja jää oli vähän huonompaa, mitä viime vuonna, mutta kyllä siellä hienosti pystyi silti luistelemaan. Tosin olin vahingossa ottanut kaapista hieman liian pienet luistimet mukaan. Piti ottaa villasukat välistä pois, ettei puristaisi niin paljon. Kyllä niillä onneksi pystyi sitten ilman niitä villasukkia luistelemaan.

Tänään on ollut taas normi päivä. Vähän stressaa tuo huominen koulujen alku taas, vaikka eihän niissä toisaalta mitään stressaamista edes ole. Mutta keväällä tulee kuitenkin aika moinen koulustressi taas harteille, kun kaikenmaailman valtakunnallisia kokeita. Haluaisin nostaa tai pitää jotkut numerot korkealla, mutta tuntuu, että siitä tulee todella raskas haaste. Yritettävä kuitenkin on.

Tehtiin tänään äidin kanssa munkkeja ja tarjottiin niitä isovanhemmille, joita pyydettiin käymään. Voi että, ne oli kyllä hyviä, munkit siis. 8D

Meille on mun kaverin kanssa ihan mahdotonta, kun jos toinen haluaa saada kiinni toisen, niin toinen ei vastaa puhelimeen, sitten kun toinen näkee, että toinen on yrittänyt soittaa ja soittaa takasin, niin toinen ei taas vastaa. Ja tätä jatkuu. Ollaan eilisestä asti yritelty vuorotellen soitella toisillemme, mutta kertaakaan ei olla puhuttu. No huomenna nähdään ihan kasvotusten koulussa ja voidaan sitten puhua. :)

Niinhän sitä aina ajatellaan, että kun vuosi vaihtuu, niin jotenkin elämäkin vaihtuu. "Tästä vuodesta tulee unohtamaton." Nyt kun kuitenkin ajattelee kahta edellistä vuotta, niin en nyt tiedä. Toisaalta pari vuotta sitten tapahtui hyvinkin paljon. Muutto ja ihan uudet kuviot, mutta toisaalta en tiedä onko se nyt niin minun elämääni muuttanut. Tuntuu että elämäni on muutosta huolimatta ollut hyvin samanlaista. Ainahan sitä voi toivoa, että tämä vuosi todella tuo minulle onnen. Alkaahan minulla lukiokin, mutta silti en odota mitään suurta. Luulen, että elämäni pysyy näillä samoilla raiteilla vielä vuoden 2009, mutta jossain vaiheessa sen muutoksenkin on tapahduttava ja toivon, että se olisi tämä vuosi!

Eilen päivällä tein unelmatorttua tarjottavaksi. Kaikki onnistui loistavasti. Torttu oli valmis ja jääkaapissa odottamassa kahvitarjoiluja, kunnes äiti maistoi täytettä, jota oli jäänyt ylimääräistä. "Maistuupa oudolle tämä kerma." Kurkattiin sitten roskikseen ja huomattiin, että kerma oli jotain ikivanhaa! Ensin suunniteltiin, että kaavitaan täyte vain tortun päältä pois ja tehdään uusi täyte sinne sisälle, mutta kyllä se pilalle meni, kun se ensin piti rulla avata ja yrittää hienovaraisesti sitä kohdella. Lopulta torttu lensi roskikseen ja jouduin aloittaa kokonaan alusta. No, onneksi unelmatorttu on melko helppotekoinen. Nopeasti semmoisen uuden teki, mutta kyllä se hieman harmitti.

Olen yrittänyt nyt tämän viikon ahkerasti pysyä pois suklaasta ihoni takia. Hienosti olen siihen pystynykin. Olen myös tapellut muutamien näppyjen kanssa. Kuivattavaa voidetta levitellyt joka väliin ja onnistunutkin melko hyvin näin uudeksi vuodeksi saada ihoni edes jonkin näköiseen kuosiin. Aloin sitten meikkaamaan ja minä typeryksissä repäisin kynnelläni jotain näppyä ja alkoi kamala veren vuotaminen! Yritin tyrehdyttää sitä ennen kuin vieraat tulivat, mutta huonolla onnella. Verta valui vielä silloinkin, kun he tulivat, mutta kyllä se sitten lopulta loppui. Että siihen huipentui minun karkilakkoni ja kauhea finnisotani. Huoh, että mä vihaan tätä murrosikää ja sen tuomia ikävyyksiä naamaan.

Muuten uusi vuosi meni ihan kivasti. Kaverin kanssa vannottiin valvovamme vähintään kuuteen aamulla. Aluksi syötiin ruokaa ja kahviteltiin minun unelmatortun parissa. Sitten kaverini kanssa laulettiin ihan hullun lailla Abba singstaria. Innostuttiin oikein kunnolla. puolen yön aikaan, kun vuosi vaihtui, oltiin pihalla ammuskelemassa raketteja ja sen jälkeen katsottiin Sinkkuelämää -leffa, minkä olin saanut joululahjaksi. Elokuvan jälkeen kello oli noin 4. Sen jälkeen aika alkoi kulumaan tosi hitaasti, mutta ei annettu periksi valvomisen suhteen! Juteltiin kaiken näköistä, yritettiin pelata korttia ja suunniteltiin pihalle lähtöä, mutta se nyt sitten jäi. Kuudelta pääsimme onnellisesti ja väsyneinä nukkumaan.

Tämä päivä on mennyt vain kotona norkoillessa. Tilattiin pizzaa ja ollaan vain tuijotettu telvisiota ja istuttu koneella. Tälläinen hukkaan valunut lepopäivä. Mehän vasta kaverini kanssa herättiinkin vasta kahden aikaan. Että ei mennyt kun pari tuntia, niin oli jo pimeää. On tämä talvi ikävän pimeää aikaa.

Mutta nyt kaikille oikein hyvää uutta vuotta!