Aamupäivä oli jotain aivan kamalaa. Roosa lähti isän kanssa Tampereelle ja ennen sitä oli kamalaa kinastelua jokaisen välillä. No kinastelu sen kuin vain yltyi minun ja äidin välillä heidän lähdettyä. Todella harvoin riitelemme, joten nyt riitelimme sitten kunnolla kaikkien pikkuriitojen puolesta. Kamalaa huutoa ja ahdistusta. Toivottavasti tuollaisia riitoja ei ilmene nyt enää pitkään aikaan. Mielummin elän sovussa. Ehkä kunnon riidat vain puhdistavat välillä ilmaa.

Aamupäivä siis oli aika lailla pilalla. Lueskelin jo kolmatta Potter kirjaa ja olen siinä pian jo puolessa välissä. Alan huolestumaan kiintiööni Pottereihin. En tajua, miten pystyn olemaan nenä kiinni kirjassa aina vain kun siihen tulee mahdollisuus. Jopa koneella olo on vähentynyt! Pelkäämpä romahtavani, kun saan luettua viimeisen kirjan päätökseen. Ehkä silloin pitäisi aloittaa taas alusta, mutta ennen sitä pidän pitkän tauon, että ehdin unohtaa tapahtumia.

Iltapäivä oli kuitenkin jo parempi. Menimme pizzalle äidin kanssa ja puhuimme jo normaaliin sävyyn toisillemme. Kotona tilanne alkoi näyttämään vielä paremmalta. Ja kun Roosa ja isä tuli kotiin, ei kukaan sanonut vihoittelevaa sanaa kenellekään.

Ja mikä parasta:

1746506.jpg

Tässä sovintomme tulos. No ei varsinaisesti sovinnon. Käytiin eilen poimimassa mansikoita ja jokaiseen kesäänhän kuuluu edes kerran tehdä mansikkakakku. Onhan tämä vähän vaatimaton, mutta ehdottomasti tämän päivän paras asia!