Turhauttavaa. En eilen illalla ehtinyt tulla kirjoittamaan tänne, vaikka tarkoitus kyllä oli. Tälläiseksikö tämä nyt sitten menee? Koulut alkaa, läksyjä tulee ja kokeisiinkin pitää lukea. Eikä tänne enää ehdi kuulumisiaan tulla kertomaan. Vaikka välillä kyllä tuntuu, ettei kukaan koskaan näitä käy lukemassa. Kävijälaskuri sanoo kyllä jotain muuta. Ihmiset, jotka nyt tätä luette, ja vaikka ette tuntisikkaan edes minua, niin älkää aristelko jättämästä kommenttia. Omaksi iloksenihan minä tänne kirjoittelen, mutta olisi se kiva joskus saada kommenttia. Ilmoittakaa vaikka kirjoitusvirheestä! Ei mua haittaa. :D

No ei eilen kuitenkaan ihmeellinen päivä ollut. Paitsi että huoneeni oli ollut jo todella pitkään aivan kamala läävä ja eilen sitten siivosin sen. Äiti oli antanut takarajan, että ennen koulujen alkua pitää huone olla siisti. Ja minä tietenkin jätin siivomisen viimetippaan. No, ei se mitään. Aloitin kuitenkin joskus päivällä, ettei mikään kiire tullut. Siivosin oikein vaatekaapinkin järjestykseen. Koulupöydän kaappienkin järjestäminen houkutti, mutta niissä olisi ollut kamalasti hommaa ja kuitenkin tässä jossain välissä muutetaan, niin en sitten jaksanut.

Mulle tuli eilen myös kamala ongelma. En ollut ihan varma oliko äidin syntymäpäivä sittenkään 11. päivä, vai 25. päivä. Mietin ja yritin etsiä kännykän kalenterista merkintöjä, mutta ei. Lopulta menin äidin luo ja kysyin kumpi päivä se oli. No 11. päivä se sitten oli. Ja samana päivänä on kuulemma äidin nimipäiväkin, että siinä mulle muistisääntö! Lahja oli onneksi jo hankittu. Illalla oikein huvitti, kun äiti katseli huutonetistä vanhoja todella arvokkaita muumimukeja. Ajatteli kuinka kiva olisi, jos meilläkin olisi sellaisia. Jestas, jostain todella vanhasta muumimukista oli pyydetty yli 1000 euroa! Mutta se oli jonkun kahdenkymmenen ensimmäisen mukin joukossa. Tänä aamuna sitten annoin muumimukini ja lautaseni äidille ja sitä huvitti kamalasti, kun oltiin puhuttu niistä eilisenä iltana ja ostettu serkun tytöllekin rippilahjaksi muumimuki ja -lautanen. Se tykkäsi kuitenkin lahjasta tosi paljon. Isä ja Roosa ei antanut mitään, joten olipa hyvä, että olin ostanut jotain. Mulla olis ollut kurja olo, jos äiti ei olis saanut lahjan lahjaa.

Ensimmäinen päivä ysiluokkalaisena meni myös ihan hyvin. Jotkut on kamalasti ruvennut "leveilemään" vanhuudella: "Mennään ulos, siellä on mokkereita. Voidaan huudella niille, että kakstahti haisee." Huoh, musta toi on jo naurettavaa. Onhan se ihan hauskaa, että kun käytävällä kävelee, niin pikkuseiskat peloissaan siirtyy sivulle ja tekee käytävälle tilaa, mutta en mä nyt rupee niille mitään huutelemaan. Paitsi sitten tietysti vuoden lopussa tarvii aamuja kyllä huudella. Mutta se nyt on perinne!

Lukujärjestys oli hieman outo. Meillä on kaksi kertaa viikossa yksöistunti liikuntaa. Eihän 45min ehdi mitään tehdä! Ja ajatella, kun meillä on joskus jotain testejä, joudutaan kävelemään vaikka yleisurheilukentälle tai muuta vastaavaa. Ei aikaa jää liikkumiselle juuri ollenkaan. Se oli vähän outoa lukkarissa. Ja muutenkin aika rankka se oli. Ei oikein mikään päivä ole semmoinen helpompi, mistä muodostuisi lempipäivä. Viime vuonna lempipäivä oli ehdottomasti torstai, mutta nyt ei ole oikein mitään. Toki jonain päivänä on kivoja aineita, kuten huomenna ilmasutaitoa ja torstaina köksää. Niinä päivinä on kuitenkin paljon muutakin. No, ehkä se joku lempipäivä tässä parin viikon mittaan muodostuu. Huominen on varmaan ihan kiva, kun ei niin kamalia aineita ole luvassa. Tai no saa nyt nähdä ton yhteiskuntaopin kanssa, millaista se on. Ei varmaan tule olemaan mun lempiaine, mutta opettaja ainakin tulee olemaan kiva.

Sää oli tänään kyllä aivan kamala. Satoi vain. Ja mulla ei ollut mitään muita kenkiä kuin balleriinat! Jalat oli ihan likomärät, kun kotiin tuli. Ja mentiinkin sitten samantien Ikaallisiin ostaan uusia kenkiä, kun vanhat on mummulla jossain pahvilaatikossa hukassa. Käytiin ensin viemässä auto katsastukseen. Tuli ihan se päivä mieleen, kun täytin 15 ja menin mopokorttitestiin. Siellä nimittäin oli tänään täyttänyt poika, joka meni samaan testiin. Ja kun se hetken päästä tuli takaisin, niin ei ollut päässyt läpi. Jotenkin tuli semmonen huojentunut olo, kun en itsekään ekalla kerralla päässyt läpi. Ja kun äiti kysy siltä "sihteeriltä", että pääseekö moni suoraan läpi, niin se sanoi, että aika harva pääsee läpi ekalla yrittämällä. En siis ole toivoton tapaus. Huh!

Noh, toivottavasti ehdin tulla usein kirjoitteleen, niin ei tule tämmöisiä romaaneja joka kerta, kun tulen. Jaksaa sit ihmiset näitä lukeakin. Jos näitä nyt kukaan lukee. Toivottavasti luette!