Välillä tuntuu, että olen aika erilainen nuori kuin muut. Muut viihtyvät kylillä joka viikonloppu ja juovat minkä kerkiävät. Rakastavat bileitä ja isossa ryhmässä juhlimista. Kun taas minä olen aivan päinvastainen. Tykkään enemmän rauhallisista koti-illoista, elokuvista, hyvästä ruuasta, lukemisesta ja musiikista. Ne saa minut hyvälle tuulelle ja vielä kivempaa niitä on tehdä jonkun hyvän ystävän kanssa. Ei ison porukan, vaan vain yhden tai kahden hyvän kaverin kanssa. En ole ihminen, joka viihtyy isoissa porukoissa. En osaa liittyä keskusteluun, jos on kamalasti ihmisiä, enkä ole ollenkaan oma iloinen itseni. 

Jotenkin nyt, kun täällä Hämeenkyrössä on Hämyvestarit ja siellä on kaikki nuoret juomassa, tuntuu siltä, että olen kamalan erilainen, kun en viihdy siellä kamalassa hälinässä kaljapullo kädessä. Tuntuu, että se olisi huono asia. Olen yksin kotona, kun kaikki muut on siellä. Vanhemmat kavereiden kanssa ja Roosa oman kaverinsa kanssa. Mutta minä olen kotona. Ei siellä oikeastaan hirveesti mun kavereita ole. Ehkä pari ja ne ovat juuri niissä isoissa ryhmissä, mihin minä en kuulu. Ja tänään on tullut semmoinen tunne, että mulla ei ole kamalasti kavereita. Tuntuu, että kaikki kaverit loittonevat musta kokoajan enemmän ja enemmän. Mulla ei ole kohta enää yhtään sellaista läheistä ystävää. Yksi on Lempäälässä, jonka kanssa näkemiset tuntuvat päivä päivältä vaikeammilta. Yksi Tampereella, jonka kanssa kyllä nähdään silloin tällöin, mutta tuntuu kuin se ei aina ymmärtäisi. Johtuu ikäerosta ja erilaisuudestamme. No, yksi on täällä Hämeenkyrössä, mutta en tiedä... En tiedä, ollaanko me nyt niin läheisiä, kun kaikki kuvittelee ja joskus minäkin. En tiedä... Onkohan minulla enää yhtään hyvää ystävää, jolle oikeasti voisin puhua mistä vain? Minulla ja äidillä on kyllä lähes ystävälliset välit ja pystyn puhumaan sille melkein mistä vain. Silti kaipaan jotain muuta. Jonkun parhaan ystävän. Tai poikaystävän.

Toivoisin, että ysiluokka menisi nopeasti. Toivon sitä siksi, että haluaisin pian aloittaa lukion. Lukion myötä minulle aukeaa aivan uusi vaihe elämässä. Haluan sen myötä uusia ystäviä ja asioita elämääni. Odotan lukion myötä avautuvaa elämää innolla ja toivon todella, että jotkut asiat muuttuvat. Odotan myös, että isoskoulutus alkaa. Yritän kerätä kaikki rohkeuteni ja lähteä siihen mukaan. Pelkään, että sinne ei mene muita kaveripiiristäni ja minä jänistän, kun en uskalla mennä yksin. Yksin meneminen olisi minulle todella iso kynnys ylitettäväksi, mutta haluan ylittää sen! Isoskoulutuksen avulla saan varmasti uusia ystäviä, sekä ehkä hieman uutta intoa elämääni. Koska isoskoulutuksesta tulisi minulle harrastus ja nyt niitä harrastuksia ei ole. Ajattelin myös aloittaa tanssin Tampereella. Toivon, etten jänistäisi siitäkin, sillä se tamperelainen kaveri tulisi kanssani. Tosin se on jo ennenkin harrastanut tanssia ja on varmasti paljon parempi. Uutena on aina niin pelottavaa mennä. Mutta elämässä on uskallettava, jos haluaa jotain saavuttaa. Ja minä todella toivon, että ysiluokka tuo minulle paljon uutta ja ihmeellistä elämääni ja jos ei ysiluokka, niin viimeistään edes lukio.

Ennen kävelin suljetuin silmin
en nähnyt kun tulit mua vastaan
ja nyt kun koskaan enää en nähdä voi sinua
en mitään muuta kaipaakaan

(@junkmail - Kaipuu)