Tänään oli isosinfo, missä kerrottiin, mitä isoskoulutus sisältää ja mitä se tuo tullessaan. Itseasias se ihmetytti eniten, kun sanottiin, että työntekijät päättää hakijoista ne isoset, eikä läheskään kaikki pääse pelkällä läsnäolollaan. Toisaalta se on hyvä. Jos on niitä, jotka sillon tällöin piipahtaa paikalla, niin ne ei pääse, kun taas ne jotka ovat mukana muussakin toiminnassa pääsee. Me ajateltiin ruveta käymään nuortenilloissakin isoskoulutuksen lisäksi. Mutta ennen tosiaan luulin, että kaikki koulutuksen käyneet pääsevät leireille ilman muuta.

Isoskoulutukseen on tulossa monet ei-ehkä-mun-lempi-kaverit, mutta sille nyt ei voi mitään. Pakko kai se on vaan kaikkien kanssa ainakin yrittää tulla toimeen. Vaikka ei aina haluaisikaan. Lisäksi mua hieman harmittaa, sillä en pääse lokakuun isosleirille. Me ollaan luultavasti sillon menossa Kreikkaan, joten se jää väliin. No, jos olen muuten aktiivinen, niin enköhän mä isoseks pääse. Ainakin toivottavasti. Olisi se vaan tosi kivaa.

Isoskoulutuksen jälkeen mentiin pizzalle. Tosin mä söin vain ranskikset, sillä ei ollut juuri ollenkaan nälkä. Tunsin itseni siinä kolmen porukassa ehkä hieman yksinäiseksi, sillä multa meni puolet ohi, mistä kaksi muuta kaveriani puhuivat. Tai koska olen muuttanut tänne vuosi sitten, enkä tiedä pari vuotta vanhempia ihmisiä täältä, eikä ne muista puhunutkaan kun pari vuotta vanhemmista. Mikäs siinä. Olin kokoajan pihalla, mutta olen jotenkin tottunut siihen. Istuin vain hiljaa ja söin ranskiksiani. Kun lähettiin, oli ihan kivaa, sillä me mentiin toisen kaverini kanssa nuorten iltaan (toinen lähti kotiin) ihan sponttaanisti, mutta oltiin siellä vain tunti. Siellä oli kivaa.

Eilisestä päivästä vielä sen verran, että meillä oli taas näyttis. Tällä kertaa kaverini toi sinne mukanaan sen saksalaisen Garon (olen ennen kirjoittanut sen C:llä, mutta nyt sain tietää, että se onkin G:llä). Ei siinä mitään muuta, mutta kun kaikki piti selittää englanniks ja silloin vähän kaikki on välillä pihalla, mitä pitää tehdä ja miten. Ja se oli kaikista kamalinta, kun Garo tuli mun ja parin nuoremman kanssa samaan ryhmään tekemään pikkunäytelmää ja englannintaitoinen kaverini meni eriryhmään. Oli aivan älyttömän vaikeaa kertoa Garolle, mitä tehdään, kuka hän on ja mitä hänen pitää tehdä. Ja sitten kun hän esitti kysymyksiä, olin välillä ihan pihalla, mitä hän sanoi. Jotenkin toivoisin, että Garo ei joka kerralla tulisi, vaikka harjaantuuhan tässä englanti, mutta silti kaikki on jotenkin niin paljon vaikeampaa.

I see a light in the sky
Oh, it's almost blinding me
I can't believe
I've been touched by an angel with love
Let the rain come down and wash away my tears
Let it fill my soul and drown my fears
Let it shatter the walls for a new, new sun
A new day has come
(Celine Dion - New day has come)