Kamalaa, kun ei ole tällä viikolla kerinnyt tulla kirjoittamaan tänne. Osasyy on myös kiireen lisäksi se, että kone on iltaisin varattu, enkä pääse tänne kirjoittelemaan. Nyt en kuitenkaan kaikkea viiko ajalta jaksa tähän kertoa. Jotain nyt kuitenkin. On ollut nimittäin todella stressaava viikko. Alkuviikko varsinkin. Tontilla tapahtui pelkkiä takaiskuja, kun mikään ei tuntunut onnistuvan. Alkoi jo muakin kaduttaa, että irtisanottiin tää rivarikämppä. Isä heräsi ennen mua tontille ja illalla mun jo nukkuessa palasi sieltä. Päivät on tehty töitä ja osat yötkin. Pelkään, että isä saa jonkun hermoromahduksen, kun se ei enää jaksa tuota rytmiä.

Loppuviikko meni vähän paremmin. Isä oli rennompi ja tuntui että tontilla alkoi jotain tapahtumaankin. Väliovet on yläkerrassa, samoin lattia yhtä huonetta lukuunottamatta. Myös listat on jo mun huoneessa, samoin ikkunan sädekaihtimet. Eilen kannettiin mun huoneeseen jo lamppu ja peilipöydän osat. (HUOM. Lamppu on mun huoneeseen kannettu ensimmäisenä! Peilipöytä toisena! Ikuisesti muistettava huomio!). Lamppu laitettiin kattoon roikkumaan ja tänään näin päivänvalossa kuinka ihana se on ja sopii upeasti mun tapettiin! Ja tänään tein tosi ison urakan ihan itse. Nimittäin kokosin Ikean peilipöydän, joka oli miljoonissa osissa. Ja ihan itse sain sen kokonaiseksi pöydäksi. Olen todella ylpeä itsestäni ja se peilipöytäkin on niin ihana! Olen aina haaveillut peilipöydästä ja nyt mun unelmasta tuli totta.Laitan mahd. pian kuvia lampusta ja peilipöydästä.

Muuten viikko on ollut melko normaali. Keskiviikkona menin bussilla tanssiin ja myöhästyin sieltä ainakin viisi minuuttia. Onneksi ei haitannut. Torstaina oli taas näyttis, eikä siellä mitään ihmeellistä. Englannin kanssa tietysti vähän tökkii, kun Garolle pitäisi puhua, mutta kaippa se siitä. Tuntuu vain, että näyttiksen idea menee, kun pitää tuohon englantiin niin paljon keksittyä. Tiistaina oli ilmasutaitoa ja me päätettiin itsenäisyyspäiväjuhlaan yksi todella hauska näytelmä, missä mies maalta lähtee Helsinkiin etsimään vaimoa ja hänelle tapahtuu kaikkea hauskaa. Se on niin kiva ja sain siitä aika ison roolinkin. Tosin on välillä alkanut kaduttaa, että otin sen roolin, koska sillä on kuitenkin tosi paljon puheenvuoroja ja pelkään, että kun koko koululle se näytelmä esitetään, niin menen ihan lukkoon, ja unohdan puheenvuoroni. Täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin. Toisaalta on kiva saada haastavampi rooli, kun viime vuonna olin kertoja, eli tosi pienessä roolissa.

Mutta ei tällä erää muuta. En nyt jaksanut pidempiä sepustuksia kirjoitella. Niin ja kun tuon vieraskirjan laitoin itselleni, niin käykää ihmeessä sinne jotain kommentoimassa. Ihan mun mieliks!(: