Niinhän sitä aina ajatellaan, että kun vuosi vaihtuu, niin jotenkin elämäkin vaihtuu. "Tästä vuodesta tulee unohtamaton." Nyt kun kuitenkin ajattelee kahta edellistä vuotta, niin en nyt tiedä. Toisaalta pari vuotta sitten tapahtui hyvinkin paljon. Muutto ja ihan uudet kuviot, mutta toisaalta en tiedä onko se nyt niin minun elämääni muuttanut. Tuntuu että elämäni on muutosta huolimatta ollut hyvin samanlaista. Ainahan sitä voi toivoa, että tämä vuosi todella tuo minulle onnen. Alkaahan minulla lukiokin, mutta silti en odota mitään suurta. Luulen, että elämäni pysyy näillä samoilla raiteilla vielä vuoden 2009, mutta jossain vaiheessa sen muutoksenkin on tapahduttava ja toivon, että se olisi tämä vuosi!

Eilen päivällä tein unelmatorttua tarjottavaksi. Kaikki onnistui loistavasti. Torttu oli valmis ja jääkaapissa odottamassa kahvitarjoiluja, kunnes äiti maistoi täytettä, jota oli jäänyt ylimääräistä. "Maistuupa oudolle tämä kerma." Kurkattiin sitten roskikseen ja huomattiin, että kerma oli jotain ikivanhaa! Ensin suunniteltiin, että kaavitaan täyte vain tortun päältä pois ja tehdään uusi täyte sinne sisälle, mutta kyllä se pilalle meni, kun se ensin piti rulla avata ja yrittää hienovaraisesti sitä kohdella. Lopulta torttu lensi roskikseen ja jouduin aloittaa kokonaan alusta. No, onneksi unelmatorttu on melko helppotekoinen. Nopeasti semmoisen uuden teki, mutta kyllä se hieman harmitti.

Olen yrittänyt nyt tämän viikon ahkerasti pysyä pois suklaasta ihoni takia. Hienosti olen siihen pystynykin. Olen myös tapellut muutamien näppyjen kanssa. Kuivattavaa voidetta levitellyt joka väliin ja onnistunutkin melko hyvin näin uudeksi vuodeksi saada ihoni edes jonkin näköiseen kuosiin. Aloin sitten meikkaamaan ja minä typeryksissä repäisin kynnelläni jotain näppyä ja alkoi kamala veren vuotaminen! Yritin tyrehdyttää sitä ennen kuin vieraat tulivat, mutta huonolla onnella. Verta valui vielä silloinkin, kun he tulivat, mutta kyllä se sitten lopulta loppui. Että siihen huipentui minun karkilakkoni ja kauhea finnisotani. Huoh, että mä vihaan tätä murrosikää ja sen tuomia ikävyyksiä naamaan.

Muuten uusi vuosi meni ihan kivasti. Kaverin kanssa vannottiin valvovamme vähintään kuuteen aamulla. Aluksi syötiin ruokaa ja kahviteltiin minun unelmatortun parissa. Sitten kaverini kanssa laulettiin ihan hullun lailla Abba singstaria. Innostuttiin oikein kunnolla. puolen yön aikaan, kun vuosi vaihtui, oltiin pihalla ammuskelemassa raketteja ja sen jälkeen katsottiin Sinkkuelämää -leffa, minkä olin saanut joululahjaksi. Elokuvan jälkeen kello oli noin 4. Sen jälkeen aika alkoi kulumaan tosi hitaasti, mutta ei annettu periksi valvomisen suhteen! Juteltiin kaiken näköistä, yritettiin pelata korttia ja suunniteltiin pihalle lähtöä, mutta se nyt sitten jäi. Kuudelta pääsimme onnellisesti ja väsyneinä nukkumaan.

Tämä päivä on mennyt vain kotona norkoillessa. Tilattiin pizzaa ja ollaan vain tuijotettu telvisiota ja istuttu koneella. Tälläinen hukkaan valunut lepopäivä. Mehän vasta kaverini kanssa herättiinkin vasta kahden aikaan. Että ei mennyt kun pari tuntia, niin oli jo pimeää. On tämä talvi ikävän pimeää aikaa.

Mutta nyt kaikille oikein hyvää uutta vuotta!