Sanoisinko, että minua suorastaan ärsyttää se, että otin kaverini kanssa kesätyön. Sovimme jo ennen kesäloman alkua työvuoroista. Mikä viikko on kenenkin. Ja tämä viikko on kaverini hoitoviikko ja ensi viikko on minun hoitoviikko. Johtuen siitä, että kaverini on leirillä ensi viikon. Tällä viikolla kuitenkin kaverini harrastukset on näyttäneet menevän töiden edelle. Hän on soitellut minua tuuraamaan pitkin viikkoa. Ja mikä ärsyttävintä, minä en voi soittaa hänelle ensi viikolla, että tulisi tuuraamaan, koska hän on siellä leirillä! Ihmetyttää, miksi tämä kaveri on ylipäätään ottanut kesätyön, kun ei sitä kunnialla pysty hoitamaan, vaan siirtää hommiaan minulle. Noh, rahaahan se tienaa, mutta kun meidän kesätyö (lapsen hoitaminen) ei olekaan ihan sitä mitä kuvittelin, niin mielummin pitäisin lomaa, kun ramppaisin heillä hoitamssa sitä lasta.

Ensi viikon jälkeen onkin sitten minun ja kaverini yhteinen hoitoviikko, jolloin huolehdin siitä, että se tekee enemmän hommia kuin minä korvatakseen tämän viikon. Mutta ensi viikko hieman huolestuttaa. Joudun oleen siellä päivässä lähemmäs kymmenen tuntia. Se tuntuu niin puuduttavalta. Ja koska lapsi on niin nuori, niin sen kanssa ei voi jutella mitään järkevää. Eikä edes leikkiä mitenkään järkevästi. Ensi viikosta tulee pitkä ja piinainen viikko. Ihan kadehdittaa, että kaverillani on pian oma viikko pulkassa.

Ainiin, onneksi iPod on taas kunnossa. Se oli vähän aika sitten ihmeellisesti jumissa, eikä sillä pystynyt kuuntelemaan yhtikäs mitään. Nyt taas pystyn kuuntelemaan Social Butterfly:ä ja sitä on tosiaan tullut kuunneltua. Samoin kaksi ensimmäistä Potteria on tullut luettua aika tiuhaan tahtiin. Miten niihin onkaan voinut jäädä noin koukkuun uudestaan? Innolla odotan, että pääsen kutoskirjaan, sillä siitä minulla ei ole paljon mitään muistikuvaa, mitä siinä on tapahtunut. On kesä kyllä ihanaa aikaa, kun on aikaa lukea!