Yö oli aivan kamala. Nukuin tosi levotonta unta. Unen vaiheitahan on nukahtaminen, sit just toi vähän levottomampi vaihe ja syvä uni. Mä en varmaan kertaakaan ylettänyt syvään uneen asti. Riuduin koko yön sängyssä ihan hikisenä. Kierin, kääntelin ja vääntelin. Ja kun olen kokoajan ollut nenä kiinni Potterissa, niin ne unet kaikki liittyi Potteriin. Ja en oikeastaan edes tiedä oliko ne unia vai ajattelinko mä vain niitä. Mutta pakko mun oli edes jotenkin nukkua. Mähän olisin ku haudasta noussut muuten. Ja välillä ne Pottermielikuvat oli sen verran sekavia, että jonkinlaisia unia ne oli.

No aamulla kellon soidessa 6.20 singahdin välittömästi ylös. Sitä se teettää, kun heräilee pitkin yötä kelloa katsellen. Sit kun herätys on, ei väsytä yhtään. Mä en tajua, miks noi kesätyöt on vienyt mun yöunet. Mä stressaan kamalasti sinne menosta, vaikka oikeesti kun miettii, mitä ihmettä siinäkin nyt on, että noin huonosti yön nukuin? Ja sit mietin, miksi mun pitää olla hoitamas sitä lasta ja varttia vaille seittemän, vaikka vanhemmat lähtee töihin vasta tasalta. Ihan turhaan seisoskelen siinä vartin. No kun sen vartin olin seisoskellut, niin ne vanhemmat lähti töihin. Menin olohuoneeseen ja yritin nukkua. Eihän siinä nyt mitään nukkua pysty. Eikä Tuiskukaan nukkunut normaalia unia. Yleensä herää puoli 9, nyt tuntia aikasemmin.

Viime kerralla, kun menin sinne heti aamusta, olin päivän päätteeks aivan älyttömän uupunut. Nyt ei taas väsyttäny juuri ollenkaan. Vaikka pitkä ja rankka päivähän se oli. Piti olla sisälläkin kokoajan, kun sade ei hellittänyt hetkeksikään. Roosa tuli pitään mulle seuraa kymmenestä neljään. Se on sielä mun seurana ihan innoissaan. Mun kannalta tosi kiva, koska yksin ne päivät on tosi puuduttavia. Roosa tuo edes jotain eloa munkin päivään. Olen oikeasti aika kiitollinen, että se jaksaa mua ilahduttaa tulemalla sinne. Joskus, jos se on vastaavassa tilanteessa, piristän sitäkin tulemalla seuraks.

Mutta eniten ihmettelin sitä, että kun satoi, emme voineet lähtee vaunuilla kävelylle ja nukuttaa Tuiskua niin. Oma sänkyy tuntuu olevan sille välillä kauhea kynnyskivi. Kun sen pistää sinne, alkaa kamala kitinä ja se haluaa heti pois. Se on yksi syistä, miksi mua stressaa sinne meno: Sitä ei saa millään päiväunille. No, tänään siis satoi ja mulla oli kaksi vaihtoehtoo ja jos kumpikaan ei onnistu, olkoon likka ilman unia. 1. Vien sen sinne sänkyyn ja kokeilen, onnistuuko. 2. otan rattaat sisälle ja kokeilen nukuttaa sitä sisällä rattaissa. Roosa oli innokkaana heti kokeilemassa saada sitä nukkumaan. Pisti Tuiskun sinne sänkyyn ja kokeili saada sen päätä tyynyyn, mutta heti nosti sen sieltä ja meni istumaan. Olin melkein samantien luovuttamassa: "Kokeillaan niitä rattaita." Roosa ei kuitenkaan suostunut heti ja ehdotti, että jätetään se sinne yksin istuun. No, me sitten jätettiin. Ja huoneesta ei kuulunut huudon huutoa, mikä oli ihme. Roosa meni hetken päästä kurkkaan. Se istui siellä edelleen ja jutteli itsekseen. Mutta ei itkenyt. No, hetken päästä se meni kurkkaan uudestaan ja siellä se nukkui. Voi että se oli helpotus. Toivottavasti huomenna onnistuu yhtä hyvin. Sadetta meinaan luvattu huomisellekin.

Loppuviikosta kuitenkin hellettä! Ehkä se kesä siitä vielä loppuviikoille paranee. Se olis kyllä ihanaa. Pari vikaa viikkoo voisi viettää aurinkoa ottaen. Kamalaa ajatella koulujen alkamista. Mutta toisaalta ajattelen aina, että ainakin kesätyöt loppuu. Se onkin varmaan mun kesän kohokohta. Vaikka ei toi päivä tänään ollut Tuiskulla mitenkään kamala, mutta kun sinne pitää mennä tän viikon joka päivä ja olla aamusta iltaan, niin kyllä se varmaan hieman puuduttaa. Mutta jotenkin ihana ajatella, että enää 4 päivää! Yksi viidestä tehty.