Sen verran sanon kyllä, että alkuviikko oli helvettiä. Nukuin tosi huonosti kaksi ensimmäistä yötä ja sen kyllä huomasi tiistaina. Se päivä meni huonosti. Väsytti, eikä mikään tuntunut kivalta. Kaikenlisäksi satoi. Piti kykkiä sisällä kokoajan. Mikä aloitus viikolle. No, piti luultavasti tulla kuitenkin kertomaan loppuviikosta. Keskiviikkona nimittäin säät parani. Tuli helteet - vihdoin. Johan niitä on jo odoteltukin. Saisi nyt kyllä olla koko loppu loma ja mielellään siitä eteenpäinkin hellettä. Kaikkihan siitä kyllä valittaa, kuinka epämukavaa helle on. Minä kuitenkin rakastan sitä, enemmän kuin mitään kesässä.

Tiistain jälkeen aloin myös nukkumaan paremmin. Johtui ehkä siitä, että kahden huonosti nukutun yön jälkeen (kahden yön jälkeen, jollon olin nähnyt painajaisia Potterista), lopetin Pottereiden lukemisen. Ei, en lopettanut. Päätin pitää taukoa. Se oli mennyt ihan överiksi ja tollasissa stressitilanteissa sen kyllä huomasi. Toisena yönä näin sekavia unia, että minun, Ronin ja Hermionen piti mennä kuudeksi ilmiintymällä Tuiskulle ja tappaa joku. Jouduimme tainnuttaa joitakin yms sekavaa. Heräilin kokoajan. Tarkastelin kelloa ja vartin yli kuusi nousin kiireesti sängystä ja tajusin, että minun lukemiseni on mennyt liian pitkälle.

Keskiviikko meni aika hitaasti. Hyvin nukutun yön jälkeen, en kuitenkaan ollut toivottoman väsynyt. Paitsi, että Tuísku oli heti aamusta hereillä, kun sinne tulin. En siis aamulla saanut yhtään nukkua. No katseltiin lastenohjelmia (niin kuin joka aamu) ja Serranon perhe. Mistä tulikin mieleeni, että ennen en todellakaan ole Serranoa vahdannut, mutta tämä viikko on todella saanut minut koukkuun siihen. En käsitä miten. Joka aamu olen sitä vain katsellut sen takia, että saisin ajan kulumaan paremmin. Kestäähän Serrano yli tunnin. Siinä kuluu mukavasti aikaa. Ja nyt kun olen oppinut tuntemaan niitä henkilöitä ja tottunut espanjan kieleen, ohjelma vaikuttaa tosi kivalta!

Torstai meni melko nopeasti. Roosa oli joka päivä maanantaista tiistaihin tullut kanssani hoitamaan Tuiskua, mutta perjantaina hän sanoi menevänsä porukoiden kanssa Tampereelle ostamaan pyörää. Vaikka torstai menikin nopeasti, jotenkin kokoajan mielessä pyöri, miten huominen menisi, kun joutuisi olemaan koko päivän yksin. Mutta ei perjantai hullummin mennyt. Ei ollenkaan. Tuisku nukkuikin tavallista pidempään, eli minäkin sain nukuttua. Ja siinä se päivä pikkuhiljaa kului. Ei mitenkään maailman pitkästyttävimmästi. Ehkä siksi, että jopa iltapäivällä telkkarista tuli jotain katsomisen arvoista. Harmittaa, kun siellä ei saa katsoa elokuvia. Niillä saisi ajan kulumaan. Olohuoneen dvd -laite ei toimi ja elokuvahuoneen laitteita en osaa laittaa päälle ja kun kysyin apua Tuiskun isältä, se sanoi, ettei Tuisku saa katsoa elokuvia päivällä. No, ollaan sitten vahdattu maailman typerimpä ohjelmia telkkarista.

No tässäpä tämä työviikko. Täytyy kyllä sanoa, että on se vaan niin ihanaa, kun se on nyt mullakin ohi!