Eilen olin ensimmäistä kertaa salsatunneilla. Ja vaikka aluksi pelkäsin ikäryhmän olleen pelkästään aikuisia, niin todellisuudessa ryhmä oli täynnä kaikenkarvaisia ja ikäisiä. Pari muuta tyttöä näytti ihan minun ikäisiltä. Me olimme joukon nuorimmat. Vanhin oli taas jo ainakin yli 50-vuotias. Eikä ikähaarukka haitannut. Tosin välillä peilistä katsottuna mun tanssi näytti hieman tönköltä. Ehkä se on sitä alkukankeutta, kun ei oikein vielä hallitse kehoa. Ehkä se alkaa näyttää paremmalta, kun olen käynyt useammin tunneilla. Mutta tosi kiva mieli siitä jäi. Tuli semmoinen olo, että tämä ikä ei ole ollenkaan liian myöhä aloittaa uutta harrastusta. Nyt kun vielä näyttikseenkin otettaisin avosylin vastaan ja siellä olisi kivaa, niin kaikki on hyvin.

Tänään varmistui se, että Tervo on raskaana. Sillä oli tänään matikantunnilla aika kireä paita päällä ja maha erottui jo mukavasti. Se ei kuitenkaan varmistanut sitä vielä 100% varmaksi. Mutta kun Laura sanoi, että Tervo on opettajille myöntänyt sen, joten nyt se on siis täysin varmaa. Harmi, sillä Tervo todella oli hyvä opettaja (vaikka olikin kamalan ankara). Täytyy panostaa nyt jouluun kunnolla matikassa, sillä jos kevääksi tulee joku huono opettaja, niin ainakin on toinen ysin numeroista 10. Mutta ysin numero painottuu päättötodistuksessa. Siksi mun on nyt panostettava toden teolla. Se tuntuu vaan niin vaikealta. Olen jotenkin niin väsynyt ja turhautunut. Mutta mun on pakko pelata täysillä tää loppuun.

Parin viikon päästä on jo 1500m juoksukin. Joskus kauan sitten kesällä päätin ruveta lenkkeilemään, mutta mihinköhän sekin on jäänyt? Jonnekkin kauas omantunnon syövereihin korkeintaan. Mutta nyt lupaan itselleni, että huomenna menen juoksemaan vähintään kerran pururadan ympäri (2.5km). Pakko. Pakko. Pakko. Lupaan. Lupaan. Lupaan. Venytelläkin pitäisi. No, venyttelen huomenna lenkin jälkeen. Lupaan. Itselleen on niin helppo luvata, kun ne on helpompi rikkoa. Mutta ei pitäisi.

Huomenna on perjantai. Koulupäivänä aivan kamala. Mietin juuri, että voisin lainata Roosan reppua, sillä laukkua on todella raskasta kantaa, kun se painaa niin paljon. Repussa paino jakautuisi kummallekin olalle ja se tuntuisi kevyemmälle. Taidan siis tehdä niin. Huomenna on myös ruotsin sanakoe, enkä ole kuin korkeintaan vilkaissut kirjaan. Mutta menen tämän kirjoitettuani lukemaan ja jatkan salkkareiden jälkeen. Ei niitä sanoja ole onneksi kuin parikymmentä. Eiköhän ne aika nopeasti tuonne muistiin jää. Ainakin toivottavasti.

Tekisi kamalasti mieli kirjoittaa novellia. Mulla kyllä on yksi tekeillä, mutta siihen pitäisi keksiä joku punainen lanka. Nyt siihen on keksitty vain jonkin sortin juoni. Mutta eiköhän se novelli tänne pian ilmesty, jos nyt vaikka viikonloppuna innostuisin sitä kirjoittamaan eteenpäin. Mutta ennen sitä, menkää tutustumaan aikaisempaan novelliini (joita ennen oli 2, mutta nyt enää 1, sillä poistin toisen) ja laittakaa siihen mielipiteitä, sillä otan niitä enemmän kuin mielissäni vastaan.

Where do broken hearts go
Can they find their way home
Back to the open arms
Of a love that's waiting there
And if somebody loves you
Won't they always love you
I look in your eyes
And I know that you still care, for me
(Whitney Houston - Where Do Broken Hearts Go)