Piti eilen illalla tulla kirjoittamaan, mutta netti ei sitten toiminutkaan. No, kirjoittelen tänään sitten eilisestä päivästä. Vaikka ei se kummoinen päivä ollut. Lueskelin melkein koko päivän Potteria (neljäs menossa), sillä olen pienen tauon jälkeen taas ihan koukussa. Käytiin myös pitkällä lenkillä Vehmaisissa, kun Roosalla oli jalkapalloreenit. Matkan varrella löyty iso vadelma-apaja ja jäätiin hetkeksi syömään vadelmia. Mansikka-aika on aika lailla mennyt ohi ja on siirrytty vadelmiin. Vadelmien jälkeen varmaan mustikoihin. Muistan, kun viime syksynä aina kun mentiin mummulle, siellä oli aina tehty mustikkapiirakka. Niitä syötiin koko syksy ihan kyllästymiseen asti. Viime vuonna mustikoita oli kyllä paljon. Toivottavasti tänäkin vuonna. Haluan ainakin kerran myös tänä syksynä mustikkapiirakkaa!

Eilen puhuin aika paljon äidin kanssa uusista harrastuksista. Se yrittää työntää mua joka paikkaan. Näytelmäkerhoon, askartelukerhoon, jumppaan yms. Näytelmäkerho on vielä mietinnän alla. Toisaalta mua kiehtois mennä sinne, mutta mua pelottaa, että se ryhmä ja ohjaaja ei sitten olekkaan niin keihtovia. Ilmasutaidon ryhmä on tosi kiva ja siellä uskaltaa esiintyä! Mutta jos näytelmäkerhossa onkin paljon ihmisä, joita en tunne ja niiden edessä pelottaa esiintyä ja olla oma itsensä. Tai jos opettaja on kamalan arvosteleva. Toisaalta tykkään näytellä ja tosi moni ilmasutaidon ryhmästä on näytelmäkerhossakin. Että olisi siellä paljon tuttujakin. Mutta viime vuonna sinne meni yksi Nina uutena ja muut ei oikein tykännyt: "Meille on jo muodostunut oma ryhmä, eikä me haluta uusia", sanoi yks mun kaveri, joka on sielä näytelmäkerhossa ja noin se otti Ninan vastaan. Mut ne sitten ottaisi hymyssä suin vastaan? En usko.

Ja sitten on tanssi, jota olen ajatellut aloittavani Tampereella. Notkistuisin, harrastaisin edes jotain liikuntaa ja näkisin useammin tamperelaista kaveriani. Mikäs siinä, mutta pelottavaa se on mennä uutena ja kokemattomana vanhojen konkareiden seuraan. Vaikka menenkin aloittelijoiden kurssille, niin muut on siellä aivan varmasti ennenkin harrastanut tanssia. Mutta kaikkihan aloittaa joskus? Äh, miksi mun on niin hemmetin vaikea aloittaa aina jotain. Tuntuu kai, että nolaan itseni, kun en osaa mitään ja venyn yhtä hyvin kuin näkkileipä.

Kolmas ja viimeinen, eli isoskoulutus, mihin minun on ehkä helpoin lähteä mukaan. Kunhan vain sinne tulee joku kaverikin, niin mikäs siinä. Toivottavasti sinne myös tulee joku. Olisi tosi kivaa olla isonen joillakin rippileireillä. Ja isoskoulutuksesta saisin uusia kavereita, vaikka niin saan myös varmasti muistakin. Mutta pelkään, että en uskallakkaan ylittää itseäni ja olen ensi vuodenkin ilman harrastusta. Ei ehei. En halua. Luultavasti pakotan itseni tanssiin ja jos joku tulee kanssani, niin isoskoulutukseen! Mutta näytelmäkerho saa ehkä luvan jäädä. Ehkä... Olisihan sinne kiva uskaltautua mennä, mutta se kestää 3 tuntia joka kerta! Mitä jos seuraavana päivänä olisi koe? Tai kamala kasa läksyjä? En halua hoitaa niitä viime tipassa pois alta. En tiedä. En tosiaankaan tiedä. Mutta jotain haluan aloittaa. Edes jotain! Kaikki pitää mua ihan tyhjänpanttina. Enkä halua olla sellainen.