Ahdistus on tiessään. Kaverin kanssa pidettiin aamulla luultavasti ihan hyvä esitelmä lumeavioliitosta. Kaveri naureskeli mun jännitykselle, mutta esittämiskohdassa, kun kaverin piti pitää lappua ja mun lukea, niin lappu tärisi sen verran paljo, että mun oli ite otettava se luettava. Eli turhaa naureskeli mulle. Taisi sillä itsellä olla suuremmat puput pöksyssä. No, jokatapauksessa saatiin se kunnialla pois alta ja enää numeroa odotellessa. Tuskin sieltä kymppiä tulee. Tai ainakin ihmettelen suuresti, jos tulee. 9½ olisi tosi hyvä ja vähän realistisempi toive. Kyllä sieltä kiitettävä vähintään tulee, mutta 9½ olisi mulla ainakin toiveissa. Siitä olisi hyvä sitten tsempata todistuksessa kymppiin.

Tuon Kauhajokitapahtuman myötä myös meidän koulussa on aloitettu surkeiden pilojen harrastaminen. Tyttöjen vessaan oli kirjoitettu: "Vittu tapan teidät kaikki 24.10!" Ja siitä kiiri ties minkälaisia huhuja ympäri koulua. Leirikoululaisille oli kerrottu, että päivämäärä olisi ollut tämä päivä, eikä keskiviikko. No, se sitten levisi muillekin, että se olisi ollut tämä päivä ja meidänkin luokalta moni jäi kotiin. Naurettavaa minusta lukittautua neljän seinän sisään. Toisaalta tuollaiset on otettava vakavasti, mutta luulen, että tuollaiset surkeat pilat ei jää tähän. Jotkut, joilla on todella sairas huumorintaju varmasti jatkaa tätä linjaa (vaikka poliisitkin asiaan puuttuivat) ja ei joka kerta kannata kotiin jäädä. Se vaan luo lisää pelkoa. Jos jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu, mutta ei sitä kannata etukäteen murehtia. Näin minä asiasta ajattelen.

Koulupäivän jälkeen olinkin sitten tontilla ihan ilta kymmeneen asti. Siivoiltiin alakertaa ja koottiin muutamia huonekaluja. Oli mukava nähdä, kun isä tuli hymyssäsuin kotiin. Se oli jotenkin niin harvinainen näky. Taitaa olla melko huojentunut olo silläkin, sillä tänään oli muuttotarkastus, ja se meni läpi. Huomenna alkaa siis superpakkaaminen ja tavaroiden roudaaminen tontille. Tai siis eihän se enää mikään tontti ole, tuleva koti. Se on upea talo. Todella hassu ajatella, että seuraava yö on viimeinen tässä rivitalossa. Viimeinen. Yli vuoden uurastuksen jälkeen edessä on se viimeinen yö täällä. Ja sitten kaikki työ, vaiva ja väsymys palkitaan. Se tuntuu niin hianolta.

Mutta koska nettiin en pääse fiilistelemään huomisen jälkeen enää tunnelmia, niin aion pitää toisenlaista päiväkirjaa ja sitten kun saadaan netti toimintaan, kopsaan kaikki tänne. Onhan tännekin nyt laitettava onnellisia huokauksia ja sitä tunnetta, kun kaikki uurastus on takana päin. Ja näihin sanoihin lopetan tällä kertaa. Hyvää yötä kaikille!