Kaverit on jotenkin suuri vaikutus omiin mielipiteisiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin, vaikka eihän ne saisi olla. No, itse en kyllä seuraa ketään kaveriani johonkin vaikka tiettyyn lukioon, enkä todellakaan tule seuraamaan ketään mihinkään tiettyyn opiskelupaikkaan. Ei, en todellakaan. Mutta vertailu on enemmän sitä, mitä minä ja luultavasti moni muukin harrastaa. Tänään harrastin sitä taas enemmän kuin ennen ja se teki oloni todella kurjaksi.

Olen nimittäin kaveria ihmisen kkahden ihmisen kanssa, jotka ovat todella hyviä koulussa. Toinen on koulun kuulu "opettajan lapsi" ja toinen muuten vain lahjakas. No, aika lailla minäkin heidän peesissä kuljen arvosanojen perusteella, mutta tänään iski niin hirveä uskon puute, että tuli paha mieli. Molemmat kaverit nimittäin olivat käyneet tänään opon kanssa juttelemassa ja kummallekkin oli hehkutettu, kuinka heidän todistukset oli huippuluokkaa. Toiselle ovet auki joka paikkaan (joka ei yhtään keksi, minne haluaa) ja toiselle toitotettiin, kuinka hänen kannattaisi mennä lukioon niillä arvosanoilla (joka taas on menossa ammatilliseen kouluun). He olivat nähneet siellä myös muutamia päättötodistusnumeroitaan. Toisella "opettajan lapsella" oli kaikki 10, mitä siinä oli. Toisella yksi 10 ja loput 9.

Minulla taas on lähes kaikki taideaineet 8. Musiikki ja kuvaamataide ainakin tulevat olemaan päättötodistuksessa 8. Liikunta ja käsityöt taas ovat mitä luultavimmin 9. Jos näin pikaisesti rupeisin päättötodistusta arvioimaan, minulla olisi kolme 8 (englanti, musiikki ja kuvis) ja loput 9 (ja ehkä hyvällä tuurilla joku 10 siellä välissä). Eli ihan kiitettävä päättötodistus. mutta se tuntuu surkealta todistukselta näiden kahden kaverini rinnalla. Usko itseen ja omiin kykyihin häviää totaallisesti, kun kuuntelen heidän numeroita.

Myös epäoikeudenmukaisuus on tänään minun tavaramerkkini. Tämä "opettajan lapsi" siis sai kaikista taideaineista 10. Kässästäkin. Ja tämä kaveri on usein valittanut minulle olevansa surkea kässässä. Hän kuulemma ala-asteellakaan ei saanut mitään aikaan ja opettaja teki kaikki työt aina hänen puolestaan loppuun. Minun kohdallani tuollaista ei ole ikinä tapahtunut. Olen saanut työt valmiiksi ja saanut niistä hyviä numeroita. Ja tykkään kässästä. Miksi minun numero on sitten 9 ja kaverini 10? Se tuntuu jotenkin niin epäreilulta ja pahalta. Monet pistää sen hänen äitinsä piikkiin: "tottakai hän saa 10, koska on opettajan lapsi". En tiedä, mikä oikea teoria niille kympeille on, mutta epäreilulta se tuntuu. Niin epäreilulta.

Tiedän, että minulla on tarvittavat numerot lukioon, mutta silti minusta tuntuu, että se ei riitä. Kun vertailen itseäni muihin, tuntuu että olen niin mitätön ja huono. Haluaisin vain, että joku rauhottava ääni sanoisi minulle, että minulla ei ole mitään hätään, että ne numerot eivät kerro mitään itse ihmisestä.