Mä olen nykyään aina päivän jäljessä näitä juttuja kirjotellessani. Kirjotan nyt siis taas eilisestä. Eilen mentiin nukkumaan joskus yhden aikoihin, enkä sitten jaksanut avata enää konetta sitä varten. Tai oikeastaan kirja Ei Kiitos vei voiton. Teki enemmän sitä mieli mennä lukemaan. Olen nyt 7. luvussa ja täytyy kyllä sanoa, että on se teksti aika härskiä.

Joulupäivänä, eli siis eilen, eli siis 25. päivä mentiin mummulle syömään. Siellä oli myös isän veli vaimoineen lapsineen, lapsen vaimoineen ja heidän lapsineen. Heh, eli siis toisin sanoen siellä oli myös kaksi pientä tyttöä. Toinen on kahden, toinen vasta vauva. Juulia (kaksi vuotias) oli aluksi kamalan ujo kaikille uusille ihmisille. Kyllä se tunnelma siitä sitten rentoutui ja Juulia alkoi olla oma itsensä. Juoksi ympäriinsä ja höpötti kamalasti. Juulian vanhemmat kertoivat, että Juulialla on uhmaikä. Se ei suostu mennä nukkumaan. Ei sitten millään. Nytkin se hoki kokoajan "Juulialla ei ole väsy" ja silmät kertoivat jotain ihan muuta. Iltaisinkin se kuulemma kotona kiljuu ja huutaa, kun nukkuun pitäisi mennä. Minulla itsellä on kuulemma ollut kamalan hyvät unenlahjat pienenä. Nukahtanut ihan joka paikkaan, ja nukkunut aamulla myöhään yms. Ei siis ole kauheita ongelmia minun kanssa ollut pienenä. Roosan kanssa vähän enemmän.

Illalla isän veli perheineen tuli vielä meillekin. Juulia tykkäsi kamalasti Figosta ja Lumista. Lumi kyllä ujostelee aika paljon uusia, mutta ennen kaikkea sillä niin pienet ihmiset on ihan vieraita ja niitä se pelkäsi vielä enemmän. Kyllä Lumi sitten uskaltautui välillä tulla haistelemaan Juuliaa ihan läheltäkin. Figo oli taas ihan onnessaan, kun sitä rapsuteltiin joka suunnasta ja se sai olla huomion keksipisteenä. Figo rakastaa sitä. Oikeastaan Lumi myös, mutta nyt pelko vei voiton. Kun Juulia perheineen lähti, sain pukea tytön ja kantaa hänet autoon. Oikeastaan tein sen luultavasti sen takia, ettei tulisi kamalaa huutoa lähtemisestä. Jos isä olisi pukenut ja vienyt sen autoon, olisi ollut vain kamalaa huutoa, että ei lähetä! Minun sylissäni se oli ihan kiltisti.

Juulian mummu ja vaari, eli isän veli vaimoineen jäi vielä hetkeksi meille. Sen jälkeen alkoikin kamalat seksisessiot Lumin ja Figon keksuudessa. Lumilla alkaa olla otollinen aika, joten hän alkoi eilen illalla tarjoilemaan itseään Figolle. Figo on onneksi leikattu, joten vahinkoja ei voi sattua, mutta kyllä Figo silti Lumin päälle moneenkin otteeseen nousi. Kissahiiri leikkiä olikin koko ilta, kunnes ne väsähti ja tuli meidän kanssa sohvalle katsomaan elokuvaa 8 päivää ensi-iltaan. Jotenkin huonompihan se oli, mitä muistin ja puhe oli kamalan epäselvää (suomalainen elokuva), mutta ihan jees.

So I say thank you for the music, the songs Im singing
Thanks for all the joy theyre bringing
Who can live without it, I ask in all honesty
What would life be?
Without a song or a dance what are we?
So I say thank you for the music
For giving it to me
(Abba - Thank you for the music)