Tänään oli serkun tytön ristiäiset. Pikku vauva sai nimekseen Heini Emilia. Mutta olisi voinut luulla, että Heinin sisko Julia olisi illan tähti. Julia on saman ikäinen kuin Tuisku ja aikalailla samanlaisiahan tytöt molemmat ovat. Puhuvat joitakin sanoja, juoksentelevat ympäriinsä ja ovat niin suloisia! Julian kanssa leikkiessä jotenkin se vauvakammo, mikä Tuiskulla väliin iski häilyi pois. Julia oli jo lähempää sukua ja jotenkin heti vähän tärkeämpi. Ja sit kun se on oma, niin se on täysin eri asia. Satu, Julian ja Heinin äiti, sanoi, kuinka on hullaantunut vauvaan ja äiti sitten kertoi, että hänelläki oli molempien lasten kohdalla noin puolen vuoden alkuhuuma, jonka jälkeen vasta asetuttiin tavalliseen arkeen. Onko vauvan kanssa tosiaan sellaista? Olen luullut, että kun on vauva, vanhemmat toivovat sen kasvamista, että se oppisi puhumaan, ilmaisemaan tarpeensa sanoin, eikä itkemällä. Olen luullut, että vauvan itku saa hermot kireälle. Olen luullut, että kun on vauva talossa, ja joutuu luopumaan kaikista mukavuuksista, toivoo aikaa, kun ei ollut lasta. Olen luullut väärin. Ihanaa, ettei asia olekaan näin. Mutta riippuuhan se tietysti paljon myös perheestä ja lapsesta.

Satu myös sanoi, että kun vauva on tullut ja siihen on hullaannuttu, toivoisi välillä isomman lapsen olevan jossain muualla vaikka hoidossa. Olikohan äidilläkin sama tunne? Kun Roosa syntyi, jotenkin rakkaus siihen toiseen hetkeksi hiipui, ennenkuin puolen vuoden jälkeen asetutaan arkeen. Kyllähän kaikki isosiskot ja -veljet ovat välillä kateellisia pikkusisaruksilleen, koska he saavat enemmän huomiota. Ehkä he myös tarvitsevat sitä enemmän? En tiedä, mutta oli aika hassua, että Satu sanoi haluavansa välillä Julian pois. No, ehkä se on ihan normaalia. En tiedä, kun en koskaan ole kokeillut äitinä olemista.

Kotiin tultuamme katsoin vihdoista viimein High School Musicalin. On pitänyt pitkään jo katsoa se, mutta kun vuokrattavissa sitä ei ole, enkä ole tullut sitä ostaneeksi. Roosan joukkuekaveri Heidi kuitenkin lainasi sen meille ja tänään tuli hyvä tilaisuus katsoa se. Ihan hyvähän se oli. Odotukset oli ehkä hieman liian korkealla kaikkien puheiden perusteella, mutta kun musikaalit ei aina iske, niin ehkä siinä oli pienen pieni pettymys. Välillä laulut olivat huonoja, mutta ihan hyvä se sit loppujen lopuksi oli. Jos numero pitäisi antaa, niin se olisi sit 9+ varmaan. Eli ei huono, mutta ei täydellinenkään. Nyt pitäisi jostain hommata HSM 2. En tiedä mistä, mutta jostain se on saatava ennen kuin HSM 3 tulee elokuvateattereihin. Menen sinne sit katsomaan sen ja ennen sitä pitää nähdä 2. No, ainakin on toi ensimmäinen pois jaloista!